Ensimmäiset päivät

Ensimmäinen kirjoitus on aina vaikea aloittaa, varsinkin kun on paljon kerrottavaa... Tarkoitus oli aloittaa blogi jo aikaisemmin keväällä, jolloin olisin voinut kertoa enemmän paperitöistä ja muista erikoisuuksista, joita täytyy tehdä ennen kuin saa opiskeluviisumin Venäjälle.

No, lyhyesti voisin summata, että maltti on valttia, lue säännöt hyvin ja konsulaatissa ei kannata ihmetellä jos joudut allekirjoittamaan lapun jossa vakuutat ettei konsulaatti ole rikkonut passiasi. Nimittäin "vanhan mallisessa" passissani oli pienenpieni halkeama yhdessä kulmassa..

Saavuimme Minnan ja Lauran kanssa sunnuntaina Pietariin mukavalla Sibelius-junalla. Jo junassa saimme esimakua venäläisten miesten kohteliaisuudesta. Ei tarvinnut kahden pienen naisen yksin nostaa painavia laukkuja ylös junan hyllylle, vaan apua tuli ennen kuin ehti edes pyytää sellaista.

Rajamuodollisuudet menivät myös hyvin. Venäjän tulliviranomaiset lähinnä hymyilivät meidän valtavan kokoisille matkatavaroille, eivätkä sen kummemmin syynänneet mitä niissä oli. No, ehkä se oli ihan arvattavissa, että matkalaukut oli täynnä vaatteita ja kenkiä...

Tähän mennessä kaikki on mennyt kohtalaisen hyvin, odotin vielä pahempaa byrokratiaa, epäsiistimpää kaupunkia, töykeämpiä ihmisiä. Meidän buddyt eli tutorit ovat olleet aivan täydellisen ihania ja kärsivällisiä. Varmaankin heidän ansiostaan byrokratia ei tunnu niin pahalle.

He myös vievät meidät paikkoihin, joita emme olisi mitenkään muuten löytäneet - kuten toimistoon, josta sai internet-yhteyden. Hieman ränsistyneen rakennuksen ulkopuolella ei ollut minkäänlaista kylttiä ja pääsy koko paikkaan oli aika erikoinen... Itse toimisto sijaitsi rakennuksen kellarissa, mutta yllätyksekseni se oli todella siisti ja asiakaspalvelijat olivat ystävällisiä vaikka emme osanneet venäjää.

Asuntola on tällä hetkellä se kuuluisa parempi asuntola, jossa edellisien vuosien MITIM-opiskelijat ovat asuneet. Kuulimme kyllä, että tänä vuonna suurin osa kansainvälisistä vaihto-opiskelijoista joutuu parin päivän sisällä muuttamaan toiseen asuntolaan... Me ilmeisesti ollaan siinä muuttavassa porukassa. Tosin kuulin myös, että se toinen asuntola on juuri remontoitu ja saamme asunnot ylimmistä kerroksista (eli 16-17 kerroksista...). Ainiin, ja siellä on merinäköala :)

Kävimme eilen kiertoajelulla Pietarissa. Tämä on kyllä mieletön kaupunki, täytyy käydä tutustumassa paremmin vielä monenmoneen paikkaan. Tänään kävimme metrolla yritysvierailulla Baltika -panimossa aika kaukana keskustasta (kuvassa perinteistä venäläistä makeaa vähäalkoholista mallasjuomaa ja naposteltavaa, jota saimme vierailun päätteeksi). Se oli ensimmäinen kerta metrossa ja taas kaikki ennakkoluuloni oli positiivisesti kumottu. Metro oli siisti, turvallinen, valoisa enkä nähnyt yhtä ainoaa rottaa... Muuten olemme kulkeneet paikallisilla pikkubusseilla koululle ja takaisin. Yksi ajo maksaa n.22 ruplaa, eli n. 50 senttiä.. Eli ei kovin paha.. Metro maksoi 20 ruplaa (toisessa kuvassa tyhjä metrovaunu sisältä kuvattuna).

Ruokakaupat on aika samanlaisia kuin missä tahansa, paitsi että ruoka on Suomeen verrattuna todella halpaa. Hyllyiltä löytyy myös paljon suomalaisia tuotteita, eli sen puolesta tuskin tulee koti-ikävä. Muuten ehkä oman kullan kainaloon voi tulla pahin ikävä..

Ajattelin ottaa täällä reissun päällä paljon kuvia, joita laitan jatkossakin tähän blogin painikkeeksi... Yritän ehkä jatkossa kirjoittaa vähän lyhyemmin mutta ytimekkäämmin :)

Terkkuja kotiin!