Naamat

Vedettiin sitten naamat...

...siis löysin kaupasta tällaisia naama-suklaakonvehteja (kuvassa), joissa on sisällä toffeeta ja ulkokuori suklaata. On ihan liian hyviä...

Eilen saimme viidennen kämppäkaverin, venäläisen Arinan. Hän opiskelee MITIM -ohjelmassa toista vuotta. Kävin illalla hänen kanssaan asuntolan läheisessä pubissa maistelemassa vadelmaolutta ja leipäpalasia. Keskusteltiin opinnoista ja kulttuurieroista sekä Venäjän taloudesta kunnes huomattiin, että "kotiintulo aika" oli jo mennyt. Asuntolaan ei nimittäin pääse sisään enää aamuyhden jälkeen. Eli käytännössä meidän olisi pitänyt odottaa aamukuuteen asti, jolloin ovet taas avataan.

Aloin soittelemaan opiskelukavereita läpi josko joku voisi tulla alas päästämään meidät sisään. Siinä samassa ovelle ilmestyi vanha mummo yöpaidassa ja tohveleissa hieman närkästyneenä kyselemään venäjäksi mitä me siinä seistään. Arina selitti tilanteen ja sai puhuttua meidät sisään, siinä sitten kiiteltiin mummoa ja toivotettiin hyvät yöt. Oli kyllä taas onni matkassa :)

Tänään yritetään päästä Ikeaan ostamaan muutamia tarpeellisia tavaroita, kuten sijauspatjaa (sängyn jouset tulee kohta selästä läpi) ja kuppeja..

Terveisiä Suomeen!

Pietarhovi

Tänään mentiin sellaisella nopealla paatilla tutustumaan Pietarhoviin. Se oli aivan mielettömän ihana paikka! Ilma oli raikasta (ei yskittänyt yhtään siellä, eli pieni köhä johtuu saasteista...) ja aurinko paistoi lämpimästi.

Venäjän maa...

...antoi lapsilleen huikean määrän byrokratiaa...

Viime päivät ovat kuluneet huisin nopeasti erinäisiä asioita hoitaessa ja venäjää opiskellessa. Kielitaito on täällä todella tarpeellista, sillä harvassa paikassa puhutaan englantia. Eilen menimme maksamaan multiple entry visasta 400 ruplaa yhteen Venäjän suurimpaan valtion omistamaan pankkiin. Ajattelimme, että pärjäämme ilman tutoria kun saimme vain oikeat maksuviitteet lapulla venäjänkielellä ja sanomme kassalle “vje viza”. Siinä sitten töräytimme jonottamaan ja puhuimme suomea keskenämme kun muutaman ihmisen takaa kommentoi reipas rouva suomeksi, että “nyt tytöt etuilette”. Siihen äimistyneenä tokaisin, että voittehan toki mennä eteen, ei ollut tarkoitus etuilla.

Päästimme ihmiset edellemme ja jäimme juttelemaan tämän suomalaisen rouvan kanssa. Maksettuaan omat laskunsa hän jäi vielä auttamaan ja varmistamaan että kaikki menee hyvin. Se oli aivan uskomaton onni, sillä eihän kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Meidän olisi pitänyt osata sanoa osoite venäjäksi (Korablestroiteley st. 20/2) ja sitä ennen osata ymmärtää ko. kysymys. Mutta siis, loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitokset vielä meitä auttaneelle rouvalle.

Tänään on tuntunut todella hyvälle ensimmäistä kertaa, suurin osa asioista on hoidossa kuten HIV-testin tekeminen uudestaan ja keuhkoröntgenit, kämppä on olemassa ja ennen kaikkea - olen kartalla!! Koululle ja asuntolalle pääsee kätevästi pikkubussilla, joka maksaa 22 ruplaa (n.50 senttiä) ja kyytiin pääsee periaatteessa mistä vaan ja pois voi hypätä missä vaan. Kuskille vaan pitää huutaa "ostanovite zdydes" tai jotain sinne päin :)

Kuvassa näkymä kämpän ikkunasta, oikealla näkyy palanen Suomenlahtea, edessä Pietarin keskustaa.

Kävimme tutustumassa tänään Coca-Colan paikalliseen pullottajaan, jonne menimme firman sponsoroimalla Fanta-bussilla Moskovskajan metron läheltä. Metroaseman lähettyvillä oli mahtavat muistomerkit liittyen ilmeisesti Pietarin tai Leningradin piiritykseen 40-luvulla. Sinne täytynee mennä vielä kameran kanssa joku päivä.

Mutta sellaista tällä kertaa, tietokone ei ollut enää yhteistyöhaluinen kun yritin lisätä kuvia.. Yritän kohta uudelleen.. Huomenna mennään Pietarhoviin tutustumaan, sinne yritän muistaa ottaa kameran :)

Ensimmäiset päivät

Ensimmäinen kirjoitus on aina vaikea aloittaa, varsinkin kun on paljon kerrottavaa... Tarkoitus oli aloittaa blogi jo aikaisemmin keväällä, jolloin olisin voinut kertoa enemmän paperitöistä ja muista erikoisuuksista, joita täytyy tehdä ennen kuin saa opiskeluviisumin Venäjälle.

No, lyhyesti voisin summata, että maltti on valttia, lue säännöt hyvin ja konsulaatissa ei kannata ihmetellä jos joudut allekirjoittamaan lapun jossa vakuutat ettei konsulaatti ole rikkonut passiasi. Nimittäin "vanhan mallisessa" passissani oli pienenpieni halkeama yhdessä kulmassa..

Saavuimme Minnan ja Lauran kanssa sunnuntaina Pietariin mukavalla Sibelius-junalla. Jo junassa saimme esimakua venäläisten miesten kohteliaisuudesta. Ei tarvinnut kahden pienen naisen yksin nostaa painavia laukkuja ylös junan hyllylle, vaan apua tuli ennen kuin ehti edes pyytää sellaista.

Rajamuodollisuudet menivät myös hyvin. Venäjän tulliviranomaiset lähinnä hymyilivät meidän valtavan kokoisille matkatavaroille, eivätkä sen kummemmin syynänneet mitä niissä oli. No, ehkä se oli ihan arvattavissa, että matkalaukut oli täynnä vaatteita ja kenkiä...

Tähän mennessä kaikki on mennyt kohtalaisen hyvin, odotin vielä pahempaa byrokratiaa, epäsiistimpää kaupunkia, töykeämpiä ihmisiä. Meidän buddyt eli tutorit ovat olleet aivan täydellisen ihania ja kärsivällisiä. Varmaankin heidän ansiostaan byrokratia ei tunnu niin pahalle.

He myös vievät meidät paikkoihin, joita emme olisi mitenkään muuten löytäneet - kuten toimistoon, josta sai internet-yhteyden. Hieman ränsistyneen rakennuksen ulkopuolella ei ollut minkäänlaista kylttiä ja pääsy koko paikkaan oli aika erikoinen... Itse toimisto sijaitsi rakennuksen kellarissa, mutta yllätyksekseni se oli todella siisti ja asiakaspalvelijat olivat ystävällisiä vaikka emme osanneet venäjää.

Asuntola on tällä hetkellä se kuuluisa parempi asuntola, jossa edellisien vuosien MITIM-opiskelijat ovat asuneet. Kuulimme kyllä, että tänä vuonna suurin osa kansainvälisistä vaihto-opiskelijoista joutuu parin päivän sisällä muuttamaan toiseen asuntolaan... Me ilmeisesti ollaan siinä muuttavassa porukassa. Tosin kuulin myös, että se toinen asuntola on juuri remontoitu ja saamme asunnot ylimmistä kerroksista (eli 16-17 kerroksista...). Ainiin, ja siellä on merinäköala :)

Kävimme eilen kiertoajelulla Pietarissa. Tämä on kyllä mieletön kaupunki, täytyy käydä tutustumassa paremmin vielä monenmoneen paikkaan. Tänään kävimme metrolla yritysvierailulla Baltika -panimossa aika kaukana keskustasta (kuvassa perinteistä venäläistä makeaa vähäalkoholista mallasjuomaa ja naposteltavaa, jota saimme vierailun päätteeksi). Se oli ensimmäinen kerta metrossa ja taas kaikki ennakkoluuloni oli positiivisesti kumottu. Metro oli siisti, turvallinen, valoisa enkä nähnyt yhtä ainoaa rottaa... Muuten olemme kulkeneet paikallisilla pikkubusseilla koululle ja takaisin. Yksi ajo maksaa n.22 ruplaa, eli n. 50 senttiä.. Eli ei kovin paha.. Metro maksoi 20 ruplaa (toisessa kuvassa tyhjä metrovaunu sisältä kuvattuna).

Ruokakaupat on aika samanlaisia kuin missä tahansa, paitsi että ruoka on Suomeen verrattuna todella halpaa. Hyllyiltä löytyy myös paljon suomalaisia tuotteita, eli sen puolesta tuskin tulee koti-ikävä. Muuten ehkä oman kullan kainaloon voi tulla pahin ikävä..

Ajattelin ottaa täällä reissun päällä paljon kuvia, joita laitan jatkossakin tähän blogin painikkeeksi... Yritän ehkä jatkossa kirjoittaa vähän lyhyemmin mutta ytimekkäämmin :)

Terkkuja kotiin!